Vapaudesta

Sinä olet vapaus, vapautesi on minussa. 

Hetkestä

Ei sitä tule, ei ole oikeaa hetkeä, on vain tänään, tämä tässä, tässä ja nyt.

Auringonlaskusta

Voiko aurinko laskea kahdesti samana iltana?

Läsnäolosta

Älä tee mitään vaan ole vain läsnä toiselle.

Hauraudesta

Hauraus yltää kaikkeen olemassaolevaan ihmisen kautta.

Kasvoista

Nuo väsyneet, puolionnelliset kasvot, jotka olivat osin kääntyneet mennyttä elämää, osin kuolemaa kohti, nuo kasvot hänen pitäisi maalata.

Humalasta

Hän oli niin humalassa että menetti välillä näkönsä ja teki tarpeet housuihinsa ja itki onnesta.

Sisällöstä

Kaikilla taloilla ja kaikilla ihmiselämillä on oma omituinen sisältönsä.

Unista

Jos unemme toteutuisivat, miten meidän kävisi?

Ylijäämästä

Minä puolestani jäin ylitse, hän sanoo ja ojentaa tyhjät kämmenensä näyttääkseen millaista hänen elämästään tuli.

Vakavuudesta

Jos he olisivat pyrkineet vielä syvempään vakavuuteen, he olisivat varmaan tunteneet itsensä naurettaviksi.

Todellisuudesta

Kaikki todellisuus on olemisen ja ei-minkään välisellä kentällä.

Etäisyydestä

Jos hän oli ollut etäinen kaikkien muiden seurassa, mitä oli jäljellä kaikesta yhdessä kokemastamme nyt kun toinen meistä oli poissa? 

Lähdöstä

Tajusin juuri, mitä tapahtuu sille, joka lähtee pois: muut jatkavat elämäänsä ilman häntä.

Sovinnosta

En oikein muistanut, miksi olin aikoinaan lähtenyt vuorelta ja mitä olin rakastanut sitten kun en enää rakastanut sitä, mutta joka aamu kun kiipesin sille yksikseni, minusta tuntui, että hieroin sen kanssa yksikseen sovintoa. 

Palasista

Olin vuosikausia kerännyt sirpaleita kuin ihminen, joka omistaa kirjan irtosivuina ja on lukenut ne lukuisia kertoja sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Paluusta

Joka kerta kun palasin vuorelle, tuntui siltä kuin olisin palannut itseeni, omaan paikkaani, jossa minun oli hyvä olla.

Yllätyksestä

Se mies, joka hänestä oli kasvanut, yllätti minut monella tapaa.

Puhumattomuudesta

Hän todella uskoi, että kahden ihmisen välinen puhumattomuus on kaiken pahan alku ja juuri.

Kaupungista

Tarkastelin kaupunkia kuin kalvon takaa, ja se näyttäytyi minulle sameana ja valjuna, pelkkänä ihmis- ja autosumuna, jonka läpi oli kuljettava kaksi kertaa päivässä.

Läheisyydestä

Tuo päivä oli kuitenkin opettanut minulle jotakin, se oli tuonut yllättävän läheisyyden kokemuksen, joka sekä kiehtoi että pelotti minua niin kuin hyppy tuntemattomaan.

Äitiydestä

Yritän pyyhkiä minusta pois minän ja muuttua pyhäksi äidiksi.

Purkamisesta

Jos aika voi purkaa kivet ja kalliot, se pystyy myös minun rakenteisiini.

Hellyydestä

He saavat minut tuntemaan hellyyttä, joka pakahduttaa sydämeni eikä sillä ole varaa pakahtua.

Vaikenemisesta

Enää ikinä en halua edes puhua sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa vaieta hetkeksikään mutta ei pysty sanomaan mitään merkityksellistä.

Ikävästä

Ymmärsin, että tästä eteenpäin välillämme ei olisi muuta kuin ikäväni.

Helppoudesta

On helppo rakastaa ihmistä, jota ei opi kunnolla tuntemaan.

Onnellisuudesta

Nämä hetket ovat hyvin lähellä sitä, mitä kuvittelen onnellisuudeksi.

Ristiriidasta

Haluan ja tarvitsen hyväksyntää, mutta samalla koen vähintään yhtä suurta tarvetta olla täysin itseriittoinen ja erillinen.

Tunteista

Vaikeat tunteet eivät ole pelkoa, kauhua ja häpeää vaan tarvitsemista, läheisyyttä ja rakkautta.

Identiteetistä

Kuka minä voisin olla tai kuka minun tulisi olla? 

Paikasta

Paikka on joskus epäviihtyisä, joskus rauhaisa, sekä seurallinen että yksinäinen - kuin kuolema, kuin suru - mutta kaikessa siinä on kauneutta, ja niin on minusta hyvä ja oikein.

Riisumisesta

Kaikki se minussa, mikä oli joskus näyttänyt komealta, pyyhkiytyi vähitellen pois.

Lohdusta

Hän antoi itsensä olla avoin ja haavoittuva, antoi muiden lohduttaa häntä.

Kestämisestä

Tiesimme, että yksi niksi kestää parantumaton sairaus on olla syvästi rakastunut - olla haavoittuvainen, lempeä, antelias ja kiitollinen.

Vaihtoehdoista

Jos menetän kädet, etsin uuden työn tai jään kokonaan pois työelämästä.

Toivosta

Katsoessani edessä avautuvaa näkymää en nähnyt autiota maata vaan jotain yksinkertaisempaa: tyhjän sivun, jolla minun tarinani jatkuisi.

Pyörähdyksestä

Huokaus, ja maa jatkoi pyörähdystään kääntääkseen kasvonsa aurinkoon päin.

Mielekkyydestä

Saisin tilaisuuden etsiä vastauksia, joita ei löydy kirjoista, etsiä toisenlaista ylevyyttä, solmia suhteita kärsiviin ja luodata tätä kysymystä: mikä tekee ihmiselämästä mielekkään huolimatta kuolemasta ja rappeutumisesta?

Mahdollisuudesta

Elämä voi jatkua, tapahtui mitä tahansa, jos vain annamme itsellemme uuden mahdollisuuden.

Oivalluksesta

Matkani varrella olen ymmärtänyt, ettei kaikkea elämässä tarvitse antaa anteeksi.

Väinpitämättömyydestä

Oli yksinkertaista olla välinpitämätön läheisiä kohtaan, kun omatuntoa ja tunteita ei enää ollut.

Paosta

Pääsisinkö enää ikinä itseäni pakoon minnekään? 

Taakasta

Kumpi olikaan raskaampaa kantaa - syyllisyys vai anteeksianto?

Kopioimisesta

Pitäisikö minun loppuelämäni kopioida ihmisten tunteita ja valehdella niiden olevan omiani? 

Turhanpäiväisestä

Itkeminen tuntui nyt turhanpäiväiseltä, kun mikään ei muutenkaan tuntunut oikein miltään.

Menettämisestä

Olin menettänyt palan poikani lapsuutta, ja se tulisi sattumaan minuun vielä monta kertaa.

Kieltämisestä

Koin jättäväni kipeän minäni terapeutin huomaan lähtiessäni kotiin, jossa saatoin taas mielestäni jatkaa vapaasti valehtelua ja kieltämistä.

Pyyteettömyydestä

Tämä pieni ihminen rakasti minua ehdoitta, vaikka kuinka olin kompuroinut ja mennyt rikki.

Häpeästä

Häpeän kuori kasvoi yhä paksummaksi ympärilleni, ja samalla se eristi minua koko ajan vain enemmän muusta maailmasta.

Ruumiista

Tuo aiemmin niin luotettava mies, joka piti yhteisöstään huolta, oli nyt vain tyhjien lauseiden koristama mies.

Ketjuhaiku, vol. 10/10

Lepäät minussa
lepään sinussa kiitän
kaikki on tässä

Ketjuhaiku, vol. 9/10

Suljetuin silmin
kosken rintaasi tunnen
täyttymyksesi 

Ketjuhaiku, vol. 8/10

Puheesi löytää
ytimeni tavoittaa
hiljaisuuteni

Ketjuhaiku, vol. 7/20

Olet sieluni
uni lihaa ja verta
elät hengität

Ketjuhaiku, vol. 6/10

Yksinäisyyden
haapeuden jälkeen kohtaan
ihmisyytesi

Ketjuhaiku, vol. 5/10

Kaipauksesi
tuntee kaipaukseni
löydät luokseni

Ketjuhaiku, vol. 4/10

Huudan sanoitta
toiveeni syvään mereen
taivaan kirkkauteen

Ketjuhaiku, vol. 3/10

Janoan rauhaa
rakkauden balsamia
ilon valoa

Ketjuhaiku, vol. 2/10

Surumieleni
syö voimani raahustan
läpi päivien

Ketjuhaiku, vol. 1/10

Yksinäisyys on
kaivertanut minuuteen
valjun tyhjyyden 

Mustikkakorista

Tänä vuonna mustikkakori on tyhjä, vuorattu sinisillä muistoilla.

Kirjoittamisesta

Parin päivän päästä hän alkaa taas kirjoittaa, toisin sanoen elää.

Muistoista

Minulla on täältä niin kimmeltäviä muistoja että voisin ruveta kuvittelemaan että elimme painottomassa onnentilassa.

Yksinäisestä

Yksin ei ole vahva, yksin ei ole lainkaan.

Sydämestä

Sydän kaikista olennoista yksinäisin

Rauhasta

Minulla ei ole kieltä jolla antaisin nimen sille rauhalle joka silmänräpäykseksi kietoo meidät sisäänsä.

Meistä

Me olemme yhdessä yksin ja aika on seisahtunut, mikään ei voi tavoittaa meitä.

Suudelmasta

Se suudelma ei ollut romaanin ensimmäinen luku, se oli oma novellinsa.

Sekoittumisesta

Minun mieheni sekoittui muihin miehiin, niin kuin etäiset muistot sekoittuvat toisiinsa.

Selästä

Joskus, kun katsoo pois kävelevää selkää, tietää, että tuo ihminen ei tule enää takaisin.

Ikävöimisestä

Kaikkein eniten minä silti ikävöin hänen rintaansa.

Arvostamisesta

Joskus vain toivon, että olisin arvostanut enemmän sitä aikaa, kun olit vielä tässä.

Kohtaamisesta

Juuri tänään kykenen kohtaamaan tämän kaiken hellästi, ilman kipua ja vihaa.

Matkasta

Olinko matkalla minne, sinne vai takaisin?

Sivupolusta

Välttelen sanomasta olemme eronneet, koska ero on tässä tarinassa vain pieni sivupolku, jälkijäristys.

Nauttimisesta

Nautin päivän keveydestä, nautin jaloistani jotka kävelevät, silmistäni jotka jaksavat kaikesta huolimatta huomata auringon.

Nääntymisestä

Itken miehen puutetta, minä haluan ja tarvitsen ja olen nääntyä.

Hänestä

Hän on terve ja saastumaton henkäys tässä väsyneessä maailmassa.

Vapinasta

Mitä hillitympi olen, sitä herkemmin vapisen jälkikäteen.

Ristiriidasta

Kaikki on normaalia ja samaan aikaan ihan totaalisen väärin ja irrallaan.

Muukalaisista

Me elimme yhdessä, me emme koskaan tunteneet toisiamme.

Miehestä

Hän oli mies, hän oli rento ja vapaa, hän oli juuri herännyt ja lämmin, leikkisä ja viaton.

Katoamisesta

Oliko veljessarjaan helppo kadota, olla me, osa ison perheen hälinää ja elämää, vailla omaa ääntä ja pronominia? 

Suojattomasta

Olen elävältä nyljetty, autiomaahan heitetty, ihoton ihminen vailla suojaa.

Kesähaikuja, vol. 10

Muisto kesästä
vehreys sekä valon
kaikkivoipaisuus

Kesähaikuja, vol. 9

Kunpa kesäinen
valoisa toivo voisi
kantaa pimeää

Kesähaikuja, vol. 8

Yössä kuuntelen
sadetta ja lokkien
kutsuhuutoa

Kesähaikuja, vol. 7

Kahlaan vedessä
hiekkapohja hyväilee
kesävarpaita

Kesähaikuja, vol. 6

Rantapallo ui
sinisillä aalloilla
tähdet säihkyvät

Kesähaikuja, vol. 5

Merensuolainen
iho maistuu kesältä
muistanko oikein

Kesähaikuja, vol. 4

Toukka kiipeää
haipakkaan kättä pitkin
mihin lie matka

Kesähaikuja, vol. 3

Kesäyön valo
utuinen hauraudessaan
puhdas kauneus

Kesähaikuja, vol. 2

Lapset leikkivät
riemuitsevat rannalla
aurinko nauraa

Kesähaikuja, vol.1

Elokuun ilta
silta kohti syksyistä
lohduttomuutta

Mahdollisuudesta

Mahdollisuus on vain kaunis sana ennen toteutumistaan.

Yöstä

Hän nukahtaa syliini ja minä jään pitkäksi aikaa siihen makaamaan ja ajattelemaan häntä.

Melankoliasta

Merkillinen tunnelma: olen siinä pienessä pisteessä, missä ilo ja suru kohtaavat.

Kietomisesta

Kiedoin hänet kylpylakanaan ja kuivasin hänet, katsoin, tunsin että se oli kaunista.

Tuhlaamisesta

Olenko tuhlannut elämäni esittämällä tämäntapaisia kysymyksiä ja etsimällä niihin vastauksia?