Tämä hetki on hienon lauseen arvoinen.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Yöstä

Yö kätki minut, yö peitti minut, yö viittoi minulle tien.

Tuskasta

Olin usein lukenut ja monesti myös kuullut sanottavan, että rakkaus on tervettä tuskaa.

Puhtaudesta

Pidellessäni kasvojani kirjasta tulvivaa valoa vasten sieluni oli kuin avatun vihkon putipuhdas sivu.

Ylpeydestä

Olin ylpeä ja rakastunut, kieltäydyin.

Katkeruudesta

Olin katkera ja tiesin, että tämä maailma rakentui näkymien kerrostumista, sarjasta väärin tulkittuja merkkejä, sokeasti omaksutusta joukosta tapoja, ja että todellinen maailma ja todellinen elämä oli niiden keskellä tai niiden ulkopuolella, tai jossain lähistöllä joka tapauksessa.

Välinpitämättömyydestä

Maailma oli jälleen verhoutunut lumen äänettömyyteen ja puiden välinpitämättömyyteen.

Lumihiutaleista

Toisinaan jokunen lumihiutale saattoi leijailla tuokion tyhjyydessä ja pysähtyä paikoilleen, kunnes se yhtäkkiä näyttikin luopuvan ajatuksesta, muuttavan mieltään ja alkoi pikku hiljaa peruuttaa takaisin kohti taivasta.

Väistämättömyydestä

Tunsin oloni kurjaakin kurjemmaksi, menin sinne minne jalkani minua veivät, siis juuri päinvastoin kuin elokuvien rakkaustarinoissa tapahtuu.

Kauneudesta

Ja kyllä minä tiedän, että sinä olet siitä maailmasta ja siksi sinä olet noin kaunis.

Todellisuudesta

Onko tuo maailma sinun mielestäsi todella olemassa vai onko se vain pikaisesti muistiin kirjattu kuvitelma?

21.7 klo 1.10

Ovi avautui lumoavaan äänettömyyteen.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

20.7 klo 23.05

Eräänä päivänä luin kirjan, joka muutti elämäni täysin.