Syksystä

Syksyllä ihmiset elävät säännöllisesti aivan kuin eivät uskaltaisi ottaa vastaan kohtalon ja talven haasteita kesän ärsytysten ja ajattelemattomuuden jälkeen.

Torjumisesta

Kaikki mikä ei ollut hyödyllistä, käytännöllistä, ehdottoman tarkoituksenmukaista, oli torjuttava tajunnasta, tukahdutettava, vain siksi ettei hänellä ollut koskaan aikaa tai halua pohdiskella yksityisiä kokemuksia.

Varmasta

Oliko mitään minkä hän tiesi varmasti, mitään minkä puolesta hän voisi panna henkensä alttiiksi?

Lämpimästä

Se oli muutakin kuin lämmityslaitteen lämpöä: siinä oli fyysinen, inhimillinen vivahdus.

Levollisuudesta

Häneen levisi uusi tunne: se ei ollut alistuneisuutta, vaan outoa levollisuutta, seesteisyyttä, jota hän ei ollut kokenut vuosiin.

Mysteeristä

Kuten aito mysteeri, hän on läpinäkyvä - lasi, jonka läpi tuijottaa tietämättään.

Tungoksesta

Tungos on kuin kovakuoriaisparvi, joka vilistää elävien ja kuolleiden eksistentialistien avoimilla haudoilla.

Selkeästä

Mikään ei ollut yksinkertaisesta, mutta kaikki oli selkeää.

Ihmisyydestä

Olla ihminen on yhtä kuin janota tietoa.

Yöperhosesta

Hän on yöperhonen, joka leikkii ohuen valonsäteen ympärillä erottuen vain sen hetken kun joutuu valoon.

Läsnäolosta

Ensi kertaa, ehkä ainoan kerran, opin elämään jatkuvassa preesensissä.

Valheista

Hän kertoo kaiken itsestään: tarina on joka kerta erilainen, mutta olen jo oppinut suhtautumaan tyynesti hänen valheisiinsa, koska jokainen niistä on ehdottoman tosi kertomishetkellä.

Sydämensä sulkemisesta

Olin sulkenut häneltä sydämeni ja vetäytynyt takaisin kuoreeni, mikä oli passiivinen tapa vihata.

Epäuskosta

Minä en oikein usko sanoihin.

Vesittymisestä

Mistä lähtien kaikki ennen niin elintärkeä alkoi vesittyä?

Symboleista

Jokainen sana ja ele on salakielinen, puhdas symboli.

Syyttämisestä

Hän ei yrittänyt löytää mitään kun hän oli minun kanssani, eikä sen takia myöskään löytänyt mitään, ja sitten hän luuli että se oli minun vikani.

Tuntemattomasta

Minä en tuntenut ristin sielua ja olin iloinen, kun ei ollut pakko puhua kenenkään kanssa, paitsi jos todella teki mieli.

Rakastamisesta

Ei ole oikein, että ihmiset rakastavat toisiaan, sillä silloin he tarvitsevat toisiaan, silloin he eivät voi enää elää toistensa kanssa, ja se on tappavaa.

Kohtaamattomuudesta

Heidän sanansa olivat kuin leikkausviivoja: ei kysymysten ja vastausten kuvio, vaan sarja vääriä johtopäätöksiä, aivan kuin kumpikin olisi opetellut ulkoa repliikkejä eri näytelmistä ja lausuisi niitä nyt toisilleen.

Rauhattomasta

Nyt ei häntä pystynyt rauhoittaman edes viini tai votka, eivätkä ruumiin nautinnotkaan olleet enää yhtä voimalliset kuin ennen.

Unesta

Hän nukkui syvää unta kuten ne, jotka ovat lakanneet toivomasta.

Tunnustelusta

Kaikki oli vielä tunnustelua, tarkentamattomien mahdollisuuksien suma, joka oli niin täpärässä tasapainotilassa, että se saattoi järkkyä mitättömimmästäkin sanasta tai eleestä.

Puista

Metsät kohosivat toistensa päälle kuin portaat, ensin lehtipuut sitten kuuset ja männyt.

Viserryksestä

Yksi ainoa linnun viserrys aloitti päivän.

Yöstä

Yön pimeät tunnit olivat hänelle korvaus päivän koettelemuksista.

Kahvikupista

Onkohan ihminen kuin kahvikuppi: särö ei ainakaan pienene.

Kesästä

Ajatella että ihminen sentään saa jotain vanhetessaan: kesän ihmeen.

Ilmeistä

Sanoilla on yhtä hyvin ilme kuin kasvoilla.

Elämästä

Elämä on kostea pohja joka sekoittaa kokemisen värit toisiinsa.

Sanoista

Kannan niitä sanoja itsessäni kuin korua.

Rakkaasta

Ehkä tämä kirja on sellainen rujo lapsi joka on äidilleen kaikkien rakkain, sillä rakas se on: tärkeä.