Kaipuusta

Ikävöidessään paratiisiin ihminen tuntee kaipuuta olla olematta ihminen.

Tulevaisuudesta

Kumpikin ajatteli omaa lupaavaa tulevaisuuttaan - toinen siksi, että hänellä oli runoilijan silmää ja runoilijan sydän, toinen siksi, että hän oli tarkka ja tunteilematon.

Tuskasta

Voisivatko sanat, puhe tai kirjoitus, omani tai jonkun muun, avata minulle tien kuoleman maasta takaisin elämään?

Pysähtymisestä

Maailman pitäisi pysähtyä, mutta se vain menee menojaan.

Unelmasta

Unelmoin usein siitä, että minullekin suotaisiin kerran, edes yhden ainoan kerran, kyky kirjoittaa oman itseni ulkopuolella, vieläpä kirjoittaa ihmisenä olemisen ulkopuolella, kirjoittaa niin kuin pilvi muodostuu, niin kuin sade lankeaa.

Elämästä

Se, mikä on takana, on kuitenkin tapahtunut ja jatkuu yhä, ja minä yritän tuskaa tuntien ja sen myötä peläten löytää sen, mitä mikään ei voi koskaan korvata.

Sokeista

Turha toivoa, että sokeat näkisivät totuuden.

Suojeluksesta

Hän toivoi, että hänen suonissaan virtaisi äidin jalo ja levollinen veri, joka suojelisi häntä maailman pahuudelta.

Toiveista

Surkein ihminen: se jonka kaikki toiveet on täytetty.

Odottamisesta

Toisten onnen vuoksi hänen onnettomuutensa voi hyvin odottaa pari päivää.

Yksinkertaisuudesta

Nyt haluaisin että elämäni olisi yksinkertaista, vailla salaisuuksia, haluan olla kaikille oma itseni, kaiken aikaa.