Alistuneesta

On rasittavaa olla läheisissä väleissä sellaisen naisen kanssa, joka on mukautunut siihen, että häntä jatkuvasti nöyryytetään.

Elämästä

Se, mikä on takana, on kuitenkin tapahtunut ja jatkuu yhä, ja minä yritän tuskaa tuntien ja sen myötä peläten löytää sen, mitä mikään ei voi koskaan korvata.

Syklistä

Ihminen elää lapsia varten, jotka elävät lapsia varten, jotka elävät lapsia varten.

Ongelmista

Hän ei ole kiinnostunut heidän ongelmistaan eikä myöskään omistaan; todelliset ongelmathan ovat joka tapauksessa ratkaisemattomia.

Ikävästä

Minä palelin ja odotin häntä.

Unelmista

Unelmoin viattomuudesta, kadotetuista paratiiseista, laguuneista, unelmoin, että minulla olisi siivet, unelmoin siitä että minua rakastettaisiin omana itsenäni.

Suudelmasta

Se on suudelma, joka kestää kauan, suudelma, joka kertoo kaiken: minun kaipaukseni, hänen halunsa, minun kärsimykseni, hänen kärsimättömyytensä.

Odotetusta

Joka ilta, kun sinä tulet kotiin, juuri sillä hetkellä, kun hän kuulee avaimesi lukossa, hän tekee hyvin kauniin eleen: hän pyyhkäisee valahtaneen hiussuortuvan korvansa taakse ja katsoo itseään vaivihkaa peilistä, hän haluaa olla sievä sinua varten.

Osattomasta

En ollut tottunut saamaan jotain ilman että olin pyytänyt sitä.

Vanhenemisesta

Näin vuodet hänen kasvoillaan, näin ajan, joka vie meidät kauemmas unelmistamme ja lähemmäs hiljaisuutta.

Tarvitsemisesta

Nainen tarvitsee sitä, että häntä tarvitaan.

Hänestä

Pidin hänen hiljaisuudestaan ja ihonsa tuoksusta.

Toivosta

Joskus tulee eteen hetki, jolloin jäljellä ei ole enää muuta kuin toivo, ja silloin ihminen huomaa, että hänellä on kaikki.

Ilmaisusta

Pidän siitä, kun sanat joskus kätkevät sen, mitä ne sanovat, tai sanovat sen uudella tavalla.

Runoilijasta

Älkää siis kysykö runoilijalta, mitä hän ajatteli tai tunsi, koska hän kirjoittaa runoja juuri siksi että hänen ei tarvitse sanoa sitä.

Surusta

Vain hento, järjetön suru pysähtyy hetkeksi sieluni ovelle, katselee minua hetken ja lähtee hymyillen ei millekään.

Ihmisen osasta

Meillä kaikilla on ollut isä ja äiti, mutta me olemme sattuman ja tarpeen lapsia, mitä se sitten tarkoittaakin.

Ponnistelusta

Ihminen joutuu ponnistelemaan ansaitakseen ihmisen nimen, mutta hän hallitsee itseään ja kohtaloaan vähemmän kuin kuvittelee.

Labyrintistä

Ihmisen sisälläkin pimeys on läpitunkematon, ja kuitenkin veri kiertää sydämeen, aivot ovat sokeat mutta kykenevät näkemään, ne ovat kuurot mutta ne kuulevat, ne ovat kädettömät mutta ne kurkottavat eteenpäin, ihminen on selvästi oman itsensä labyrintti.

Rakastamisesta

Rakastakaa lähimmäisiänne, niin oli sanottu kerran, ja nyt oli aika aloittaa.

Viinilasista

Väliin hän tilaa kapakassa viinilasin toisensa jälkeen kunnes löytää onnen, mikäli se on pantu niihin laseihin etukäteen.

Olemassaolosta

Ihminen on olemassa vain omassa päässään.

Kauneudesta

Jos maailma ei olisi niin kaunis, voisimme kaikki muuttua kyynikoiksi.

Pyhyydestä

Jos ihmiset pystyvät sopeutumaan ympäristöönsä, jos he käsittävät olevansa osa ympäröivää kokonaisuutta, niin ehkä maanpäällinen elämä täyttyy pyhyyden tunteesta.

Sydämestä

Hänellä oli isoon ruumiiseen sopiva iso sydän, joka pystyi vastaanottamaan melkoisesti ilman näkyvää vaikutusta.

Objekteista

Kirja oli hänelle vain objekti, esineiden maailmaan kuuluva esine, eikä sellaisenaan eronnut merkittävästi kenkälaatikosta, viemärirassista tai kahvipannusta.

Muurien murtumisesta

En puhu pelkästään seksistä tai halun vaihteluista vaan sisäisten muurien dramaattisesta sortumisesta, maanjäristyksestä yksinäisyyteni sydämessä.

Jatkumosta

Suru oli ehkä alkusyy, mutta se teki pian tilaa muulle - jollekin kouraantuntuvammalle, vaikutuksiltaan yksilöitävämmälle, tuhoiltaan rajummalle.

Valosta

Aivan kuin jokainen elementti heijastaisi kaikkien muiden valoa ja hohtaisi samalla omaa, ainutlaatuista ja sammumatonta radianssiaan.

Tepposista

Ja hän ihmetteli myös sitä, että hänen tajuntansa tahtoi tehdä hänelle jatkuvasti tepposia, kääntää asiat toisiksi, aivan kuin jokaisen seikan takana lymyäisi sen varjo ja se olisi hänen mielessään yhtä elävänä kuin hänen silmien edessä näkemänsä seikka, kunnes hän ei pystynyt enää sanomaan, kumman niistä hän todellisuudessa näki.