Kopioimisesta

Pitäisikö minun loppuelämäni kopioida ihmisten tunteita ja valehdella niiden olevan omiani? 

Turhanpäiväisestä

Itkeminen tuntui nyt turhanpäiväiseltä, kun mikään ei muutenkaan tuntunut oikein miltään.

Menettämisestä

Olin menettänyt palan poikani lapsuutta, ja se tulisi sattumaan minuun vielä monta kertaa.

Kieltämisestä

Koin jättäväni kipeän minäni terapeutin huomaan lähtiessäni kotiin, jossa saatoin taas mielestäni jatkaa vapaasti valehtelua ja kieltämistä.

Pyyteettömyydestä

Tämä pieni ihminen rakasti minua ehdoitta, vaikka kuinka olin kompuroinut ja mennyt rikki.

Häpeästä

Häpeän kuori kasvoi yhä paksummaksi ympärilleni, ja samalla se eristi minua koko ajan vain enemmän muusta maailmasta.

Ruumiista

Tuo aiemmin niin luotettava mies, joka piti yhteisöstään huolta, oli nyt vain tyhjien lauseiden koristama mies.

Ketjuhaiku, vol. 10/10

Lepäät minussa
lepään sinussa kiitän
kaikki on tässä

Ketjuhaiku, vol. 9/10

Suljetuin silmin
kosken rintaasi tunnen
täyttymyksesi 

Ketjuhaiku, vol. 8/10

Puheesi löytää
ytimeni tavoittaa
hiljaisuuteni

Ketjuhaiku, vol. 7/20

Olet sieluni
uni lihaa ja verta
elät hengität

Ketjuhaiku, vol. 6/10

Yksinäisyyden
haapeuden jälkeen kohtaan
ihmisyytesi

Ketjuhaiku, vol. 5/10

Kaipauksesi
tuntee kaipaukseni
löydät luokseni

Ketjuhaiku, vol. 4/10

Huudan sanoitta
toiveeni syvään mereen
taivaan kirkkauteen

Ketjuhaiku, vol. 3/10

Janoan rauhaa
rakkauden balsamia
ilon valoa

Ketjuhaiku, vol. 2/10

Surumieleni
syö voimani raahustan
läpi päivien

Ketjuhaiku, vol. 1/10

Yksinäisyys on
kaivertanut minuuteen
valjun tyhjyyden 

Mustikkakorista

Tänä vuonna mustikkakori on tyhjä, vuorattu sinisillä muistoilla.

Kirjoittamisesta

Parin päivän päästä hän alkaa taas kirjoittaa, toisin sanoen elää.

Muistoista

Minulla on täältä niin kimmeltäviä muistoja että voisin ruveta kuvittelemaan että elimme painottomassa onnentilassa.

Yksinäisestä

Yksin ei ole vahva, yksin ei ole lainkaan.

Sydämestä

Sydän kaikista olennoista yksinäisin

Rauhasta

Minulla ei ole kieltä jolla antaisin nimen sille rauhalle joka silmänräpäykseksi kietoo meidät sisäänsä.

Meistä

Me olemme yhdessä yksin ja aika on seisahtunut, mikään ei voi tavoittaa meitä.

Suudelmasta

Se suudelma ei ollut romaanin ensimmäinen luku, se oli oma novellinsa.

Sekoittumisesta

Minun mieheni sekoittui muihin miehiin, niin kuin etäiset muistot sekoittuvat toisiinsa.

Selästä

Joskus, kun katsoo pois kävelevää selkää, tietää, että tuo ihminen ei tule enää takaisin.

Ikävöimisestä

Kaikkein eniten minä silti ikävöin hänen rintaansa.

Arvostamisesta

Joskus vain toivon, että olisin arvostanut enemmän sitä aikaa, kun olit vielä tässä.

Kohtaamisesta

Juuri tänään kykenen kohtaamaan tämän kaiken hellästi, ilman kipua ja vihaa.