Kertomisesta

"Huomenna", sanoin sydämessäni, "minä kerron sinulle, jollakin tavalla."

Tarinoista

Ne tarinat olivat muistamisen arvoisia, mutta unohdin ne siitä huolimatta.

Väreistä

Hänen suunnattoman vaaleat silmänsä ja tummat huulensa näyttivät eri vadeissa värjätyiltä.

Ihmeestä

Minusta tuntui, kuin silmieni edessä olisi juuri tapahtunut ihme.

Ajasta

Tämä tuoksu kuuluu niihin, jotka ovat yhtä vanhoja kuin itse maa ja syntyivät kauan ennen kukkien ilmestymistä maailmaan.

Asioista

Ryhdyin keräämään sydämeeni kaikkia asioita, jotka halusin jakaa toisten kanssa.

Anekdooteista

Minulla ei ole pienintäkään halua tulla murhatuksi jonkun ikälopun ämmän anekdooteilla.

Hulluudesta

Yritin kuvitella, millaista olisi elää naisen kanssa, joka menettäisi minun vuokseni järkensä.

Hämäämisestä

Halusin kertoa hänelle vain sen, että hänen mustat hiuksensa olivat hämänneet minua, mutta hän jatkoi pakenemista luotani.

Lauseista

Pimeässä kaikki lauseet kuulostivat merkittäviltä ja oikeilta, aivan kuin olisivat osuneet suoraan keskelle sielua, napakymppiin.

Pelkäämisestä

Äkkiä hän tunsi sisällään kaikkien niiden ihmisten elämät, jotka hän oli tuntenut ja joiden puolesta oli pelännyt.

Onnesta

He ottavat toisiaan kädestä kiinni ja silloin uusi onnen aalto iskee heitä selkään.

Tilanteista

Se oli äärimmäisen harvinainen tilanne: hetki, jolloin ihminen saa onnesta kiinni juuri silloin kun se hänelle tarjotaan.

Hyvyydestä

Useimmat ihmiset vain pelkäävät olla hyviä tai jotenkin kainostelevat sitä.

Tähdistä

Siellä on raikas ilma ja kirkkaat, valtavankokoiset tähdet.

Lapsesta

Hän huomasi odottavansa, että tämä lapsi antaisi vastauksen hänen omiin kysymyksiinsä ja epäilyksiinsä.

Yksinäisyydestä

Jos joku joskus rikkoo yksinäisyytesi, et koskaan enää voi tottua olemaan yksin.

Tekemisestä

Aloin tehdä sitä, mitä olin koko elämäni inhonnut, ja lakkasin tekemästä sitä, mistä pidin eniten.

Itkemisestä

Kun olin tuonut kattilan sisään, otin lapset syliin ja lähdin itkemään entisen elokuvateatterin luo, jossa me miehen kanssa aikoinaan tavattiin.

Tärkeimmästä

Ja nyt, tapahtui mitä vaan, pidän aina mielessä, että tärkeintä on hymyillä ja pitää selkä suorassa.

Kutittamisesta

Tihkusade kutitti kasvoja.

Matkustamisesta

Kansa haukotteli, kuorsasi, haisi, söi eväitä, joi, kiipesi yläpedille astuen jonkun kädelle, pureskeli auringonkukan siemeniä, raapi muniaan, riiteli konduktöörin kanssa, joka oli antanut paikan liian läheltä vessaa, rupatteli kolisevassa eteisessä, puhui.

Meistä

Minusta tuntui kuin olisimme seisseet valtavassa hiljaisuuden altaassa, joka ulottui ympärillämme kaikkialle.

Tuoksusta

Tunsin, kuinka tuoksu irtosi hitaasti nenäliinasta ja laskeutui rintaani.

Kuolemasta

Ahdistuneessa tilassani päättelin, että minä itse olin kuollut, ei isäni, ja etenin siitä ajatukseen, että juuri minä olin isä.

Isästä

Kasvoin hänen polvellaan, ja hänen kasvonsa olivat ainoat tuntemani pitkään sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran avasin silmäni.

Sanoista

Hänen sanansa tuntuivat iskevän minua korville.

Puusta

Kun tuuli puhalsi, koko puu huojui ja näytti liikkuessaan jollakin tavalla vieläkin kuolleemmalta.

Talosta

Seisoessani eräänä päivänä erään talon edessä jokin sen suljetussa etuovessa antoi minulle selkeän vaikutelman siitä, että talo oli kätkenyt kasvonsa - joko pelosta tai suojautuakseen joltakin, tai ehkä häpeän vuoksi.

Hänestä

Hänen ruusunpunaisilla kasvoillaan säteili itse pyhyys ja hän oli totinen, aivan kuin olisi surrut meidän suohon uponneiden puolesta, ja elämäänsä ja saamaansa huomioon turhankin tyytyväinen keinuessaan arvokkaasti ohitseni.

Kasvoista

Hänen ihoaan saattoi sanoa jopa kuulaaksi, hänen kasvonsa olivat tunteelliset, mantelinmuotoiset silmät kielivät hienoisesta kiukusta ja uteliaisuudesta.

Meistä

Meissä oli jotain samaa, olimme molemmat joko uhreja tai onnenpekkoja, mikä sai minut raivon partaalle.

Ajasta

Lähtiessäni kahvilasta talvi oli ohi, syksykin jo eletty, ja lämmin kesäpäivä kärpäsineen oli jo kauan sitten valjennut.

Särkymisestä

Useimpien täällä päin maailmaa asustelevien miesten tavoin minäkin olin jo ennen kolmeakymmentäviittä ikävuottani pelkkä särkynyt raato, mutta onnistuin silti ryhdistäytymään ja kirjoja lukien saamaan mieleni jonkinlaiseen järjestykseen.

Älykkyydestä

Älykkäät lapset ymmärtävät sen, mille älykkäät aikuiset hymyilevät.

Muistamisesta

Sanotaan vaikka, että minä muistin, tietämättä mitä muistin.

Hetkistä

Tätä elämä siis oli, ei siellä, ei myöskään muualla, ei paratiisissa, ei helvetissä: upea elämä oli juuri täällä, tässä hetkessä.

Yöstä

Yö kätki minut, yö peitti minut, yö viittoi minulle tien.

Tuskasta

Olin usein lukenut ja monesti myös kuullut sanottavan, että rakkaus on tervettä tuskaa.

Puhtaudesta

Pidellessäni kasvojani kirjasta tulvivaa valoa vasten sieluni oli kuin avatun vihkon putipuhdas sivu.

Ylpeydestä

Olin ylpeä ja rakastunut, kieltäydyin.

Katkeruudesta

Olin katkera ja tiesin, että tämä maailma rakentui näkymien kerrostumista, sarjasta väärin tulkittuja merkkejä, sokeasti omaksutusta joukosta tapoja, ja että todellinen maailma ja todellinen elämä oli niiden keskellä tai niiden ulkopuolella, tai jossain lähistöllä joka tapauksessa.

Välinpitämättömyydestä

Maailma oli jälleen verhoutunut lumen äänettömyyteen ja puiden välinpitämättömyyteen.

Lumihiutaleista

Toisinaan jokunen lumihiutale saattoi leijailla tuokion tyhjyydessä ja pysähtyä paikoilleen, kunnes se yhtäkkiä näyttikin luopuvan ajatuksesta, muuttavan mieltään ja alkoi pikku hiljaa peruuttaa takaisin kohti taivasta.

Väistämättömyydestä

Tunsin oloni kurjaakin kurjemmaksi, menin sinne minne jalkani minua veivät, siis juuri päinvastoin kuin elokuvien rakkaustarinoissa tapahtuu.

Kauneudesta

Ja kyllä minä tiedän, että sinä olet siitä maailmasta ja siksi sinä olet noin kaunis.

Todellisuudesta

Onko tuo maailma sinun mielestäsi todella olemassa vai onko se vain pikaisesti muistiin kirjattu kuvitelma?

21.7 klo 1.10

Ovi avautui lumoavaan äänettömyyteen.

20.7 klo 23.05

Eräänä päivänä luin kirjan, joka muutti elämäni täysin.