Sen harmaus, joka on pirstoutunut tuhansiksi hopeisiksi heijastuksiksi, sen käsittämätön lujuus joka ei ole millään tavoin steriiliä eikä julmaa, sen paino joka saa minut ajattelemaan ensimmäistä tyttöä jota suutelin, hänkin oli painava, hän asteli kuin olisi halunnut musertaa maan jalkoihinsa, mutta hän oli kevyt nojautuessaan minua vasten, kukaan ei olisi voinut olla kevyempi, häntä kevyempää ei ole sen jälkeen ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti