Tämä hetki on hienon lauseen arvoinen.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Peloista

Ymmärsin, että todellinen syy siihen, että katsoin poispäin, ei ollut toisten auttamisen pelkoni, vaan pelko, että itse tarvitsen apua.

2 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Tuo vaikuttaisi osaksi todelta. Joskus olen pohtinut sitä Laupias samarialainen -vertausta. Siinähän auttamisesta voi olla riskinsä sen auttajan kannalta. Maassa makaava voi olla siinä vain houkutuslintuna, hänet pahoinpidellyt voi olla lähistöllä vaanimassa lisää uhreja tai sitten voi käydä niinkin, että pahoinpidelty tointuu ja alkaa syyttää auttamaan tullutta. Niinpä auttamaan ryhtyvä ottaa aina riskin. Jotkut autettavat voivat osata salata vaikuttimensa yllättävän hyvin. Siinä mielessä on syytäkin olla vähän varuillaan.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ymmärrän tuon lähinnä niin, että toisten pelkoa "silmiin katsominen" voi tuoda silmille omankin avuntarpeen, jota voi olla vaikea kohdata. Siis jos ei puhuta mistään akuutista hädästä; ehkä ennemminkin pelosta paljastaa itseään (ehkä itselleenkään).