Viittaatko itselleen valehtelemiseen? Jos viittaat, niin ymmärrän sen niin, että todellisuus - jos sellaista on aukottomasti olemassakaan eikä kaikki ole subjektiivista tulkintaa - esim. itsestä on raskas kestää; olisi helpompi elää, jos hellisi itsestään mielikuvia "parempana" ihmisenä kuin onkaan. Se on varmaan totta enkä tiedä onko raatorehellisyys edes mahdollista.
Mitä tulee muille valehtelemiseen, niin kyllä kai tarkoitus pyhittää keinot. Jos vaikka emme olisi tavanneet viiteen vuoteen ja olisin sinä aikana rupsahtanut totaalisesti, ei kai mitään tai ketään palvelisi se, että ensimmäiseksi huudahtaisit, että kylläpä olet vanhentunut sitten viime näkemän! Sen voisi tulkita jopa ilkeydeksi tai vähintään ajattelemattomuudeksi. (Jos nyt jonkin asian kertomatta jättämistä - kun ei ole edes kysytty mitään - voi sanoa valehtelemiseksi. Ehkä se on vain käytöstapoja.)
Sitä voi ainakin miettiä, että millä sanoilla jättää valehtelematta. "Olet kurja tyyppi" voi olla osittain totta (harva kai on ihan läpimätä sentään), mutta armollisemmalta ja hedelmällisemmältä kuulostaisi sanoa "toimit tässä asiassa vähän kurjasti".
Aika hyvin kuvailit sitä, mitä lyhyellä kommentillani tarkoitin.
Itselleen on pakko valehdella, ettei masentuisi mitättömyyteensä, osaamattomuuteensa, itsekeskeisyyteensä jne.
Toiselle on tosiaankin pakko esim. jättää kertomatta, että hänen kampauksensa tai vaatetuksensa on melko onnettomasti valittu. Tämä on pakko jättää tekemättä jo sen takia, että kyllä se toinenkin sitten alkaa jaella vastaavia huomautuksia minusta. Enkä minä tietenkään sellaista halua kuulla, niinkuin yleensäkään ei kukaan halua kuulla täyttä totuutta itsestään vaan sokeroidun ja kannustavan version.
Totuus on kunnioitusta ja raakuutta. Mites se Raamatun kohta: 'totuus ei pala tulessakaan'? Isoista asioista ei tulisi valehdella, pienemmät kaipaavat välillä koristelua.
6 kommenttia:
Ilman valhetta ihminen ei kestäisi.
Viittaatko itselleen valehtelemiseen? Jos viittaat, niin ymmärrän sen niin, että todellisuus - jos sellaista on aukottomasti olemassakaan eikä kaikki ole subjektiivista tulkintaa - esim. itsestä on raskas kestää; olisi helpompi elää, jos hellisi itsestään mielikuvia "parempana" ihmisenä kuin onkaan. Se on varmaan totta enkä tiedä onko raatorehellisyys edes mahdollista.
Mitä tulee muille valehtelemiseen, niin kyllä kai tarkoitus pyhittää keinot. Jos vaikka emme olisi tavanneet viiteen vuoteen ja olisin sinä aikana rupsahtanut totaalisesti, ei kai mitään tai ketään palvelisi se, että ensimmäiseksi huudahtaisit, että kylläpä olet vanhentunut sitten viime näkemän! Sen voisi tulkita jopa ilkeydeksi tai vähintään ajattelemattomuudeksi. (Jos nyt jonkin asian kertomatta jättämistä - kun ei ole edes kysytty mitään - voi sanoa valehtelemiseksi. Ehkä se on vain käytöstapoja.)
Sitä voi ainakin miettiä, että millä sanoilla jättää valehtelematta. "Olet kurja tyyppi" voi olla osittain totta (harva kai on ihan läpimätä sentään), mutta armollisemmalta ja hedelmällisemmältä kuulostaisi sanoa "toimit tässä asiassa vähän kurjasti".
Aika hyvin kuvailit sitä, mitä lyhyellä kommentillani tarkoitin.
Itselleen on pakko valehdella, ettei masentuisi mitättömyyteensä, osaamattomuuteensa, itsekeskeisyyteensä jne.
Toiselle on tosiaankin pakko esim. jättää kertomatta, että hänen kampauksensa tai vaatetuksensa on melko onnettomasti valittu. Tämä on pakko jättää tekemättä jo sen takia, että kyllä se toinenkin sitten alkaa jaella vastaavia huomautuksia minusta. Enkä minä tietenkään sellaista halua kuulla, niinkuin yleensäkään ei kukaan halua kuulla täyttä totuutta itsestään vaan sokeroidun ja kannustavan version.
Kuule, sinä olet varmasti ihan kelpo ihminen! :) Älä soimaa itseäsi.
Kannustus kuulostaa mukavalta. Olisi arvokasta nähdä toisessa ihmisessä se hyvä mikä on vasta puhkeamassa kukkaan.
Totuus on kunnioitusta ja raakuutta. Mites se Raamatun kohta: 'totuus ei pala tulessakaan'? Isoista asioista ei tulisi valehdella, pienemmät kaipaavat välillä koristelua.
Koristelu! ;)
Lähetä kommentti